Eilisen aikana profiilissani vieraili melkein 350 lukijaa. Luku tuntuu huimalta alottelijablogistin silmiin ja tahdon kiittää teitä kaikkia. Olen saanut paljon positiivista palautetta kirjoituksistani, iso kiitos myös niistä. Kommentit ovat hyvin tervetulleita myös suoraan blogiin. Kommenttien innoittamana blogini saa varmasti jatkoa.

Kirjoittamisellani herätän varmasti myös negatiivisia tunteita siltä osin, että se voidaan tulkita huomionhakuisena. En millään muotoa tahdo blogin edustavan sitä. Minun tarinani on yksi monista, eikä ole olemassa yhtä ylitse muiden. Myöskään kipulääkkeetön elämäni ei ole tahtoa kilpailla muiden kanssa. Lääkkeille on aikansa ja paikkansa ja jokaisen kivut ja tarpeet ovat yksilölliset. Ei ole olemassa yhtä oikeaa vaihtoehtoa, vaan jokaiselle on se oma itselle sopivin. Tärkeintä on, että se valintamme tuntuu omalta ja itselle oikealta.

Tahdon kirjoittamisellani rohkaista ihmisiä avoimuuteen mm. sairauksien osalta. Me kaikki tarvitsemme ihmisiä ympärillemme ja myös tukea vaikeina aikoina. Moni jää sairauksiensa ja kipujen kanssa yksin, mutta on valittavana myös se toinen laita. Puhumalla teemme asioista tosia myös läheistemme silmissä ja annamme heille mahdollisuuden ymmärtää elämäämme. Olemme olemassa omana itsenämme, pois sulkematta edes niitä elämässä mukana kulkevia sairauksia ja kipuja. Kivut ovat näkymättömiä niin kauan kuin sanoitamme ne. Hyväksyntä on tässä se avainsana. Annamme myös sen pahan olla mukana hyväksyttynä, mutta emme tee siitä koko elämää. Niin paljon hyvää on jo itsessään olemassa ololla ja emme edes aina osaa ennakoida nurkan takana odottavaa onnea. Se voi saavuttaa meidät, kunhan vaan uskallamme niistä eteen tulevista risteyksistä kääntyä, antaa elämälle mahdollisuuden.

 Minä olen onnekas, sillä minulle elämä on antanut monta rakasta ystävää, lämminhenkisen tuttavapiirin, elämässäni mukana olevan perheen ja ihanan miehen, jonka kanssa myös nämä vaikeat asiat voin käsitellä ja saan sanoittaa ajatukseni jokainen päivä. Tärkein ihminen elämässäni on toki lapseni, joka näkee minut maailman parhaana äitinä juuri tälläisenä kuin olen. Kohta saan tuntea tuon saman ihanuuden tuplana.

Olen myös saanut tuekseni osaavia ammattilaisia. Erityisesti tapaamani fysio- ja toimintaterapeutit ovat antaneet minulle takaisin uskon itseeni ja omiin voimavaroihini. Tunnen itseni taas hyväksi ja koen olevani elämän arvoinen kaikkine heikkouksine ja vikoineni. Olen kokonainen ja ehjä, enkä poissulje itsestäni mitään. Kaiken tuon myötä tunnen ennen kaikkea olevani rakkauden arvoinen, joka mahdollistaa onnellisuuden jokaisena päivänä.

Kuunnelkaa itseänne ja puhukaa avoimesti. Kirjoittaminen on oivallinen tapa käydä vuoropuhelua itsensä kanssa. Minä kirjoitan usein ajatusjuoksua aamuisin, johon tipahtelee paljon itsellenikin yllätyksellisiä ajatuksia, mielipiteitä ja kysymyksiä. On hyvä kyseenalaistaa ne omat negatiiviset ja pessimistiset ajatukset ja nousta positiivisuutta kohti. Sinä olet hyvä juuri sellaisena kuin olet!