Kipu on tärkeä osa ihmisen hengissä selviämistä ajatellen. Se ohjaa meitä mm. poistamaan kuumalle liedelle lasketun käden - "älä tee näin! Toimi toisin". Näitä viestejä kehomme antaa meille päivittäin ohjaillen meitä oikeaan suuntaan. Se on luontaista ja niin normaalia, ettemme edes kiinnitä kaikkeen huomiota. Mutta mitäpä sitten, kun kuvaan astuu krooninen kipu tai vakava sairaus? Mistä se on viesti meille? Helposti ne tuntuvat elämän antamilta vitsauksilta. Mutta onko näiden osalta jotain, mitä emme huomaa itsessämme?

Ajatusten rooli kaikessa usein unohtuu. Patoamme liian mielellämme kaiken pahan itseemme ja siinä kaikessa rypeminen on liiankin helppoa. Ihmismieli jää vellomaan asioita, mutta unohdamme usein, että me itse päätämme kuinka kauan asiat mieltämme painavat. Kehomme käsittelee eteen tulevat tapahtumat 30 sekunnin aikana ja on sen jälkeen valmis menemään eteenpäin. Meillä olisi siis täysi mahdollisuus seurata asiassa kehoamme, mutta liian usein toimimme toisin. Jäämme ruokkimaan pahoja ajatuksia ja tunteita, jolloin ne ottavat meissä vallan. Voimakkaammat tunteet voimme tuntea kehossamme asti, jolla järisytämme sen luontaista kykyä antaa asioiden tulla ja mennä. Myös kehomme jää mielen kaverina negatiivisten tunteiden vangiksi. Ovatko sairaudet ja kipu kehomme hätähuuto, jotta heräisimme muuttamaan valittua suuntaa? Vakavaksi vetävä kysymys, mutta siihen on mahdollisuus löytää vastaus vain itse itsestään.

Viime syksynä tutustuin tarkemmin Louise L. Hayn kirjaan; Muuta ajatuksesi, muutat elämäsi. Siitä löytyi paljon viisautta ajatustemme merkityksestä kehomme hyvinvointiin. Kirjassa opastettiin tietoisesti muokkaamaan omaa mieltä siihen suuntaan, että ihmisestä tulee eheä. Kehon ja mielen yhteys on tässä se päämäärä. Paljon kirja sisälsikin viisautta ihan kaikkinensa ihmisenä olosta ja niistä inhimillisistä virheistä, jolla ohjaamme elämäämme väärään suuntaan. Kirjahan ei toki suoraan vastauksia anna, mutta itse sain siitä hyvän pohjan lähteä rakentamaan kasvua ihmisenä.

Positiiviset ajatukset ovat avainasemassa, joiden avulla voimme mahdollistaa hyvien asioiden tapahtuvan. Peloista ja kokemuksen tuomasta varauksellisuudesta ei silti ole helppo päästää irti. Ne ovat vahvasti osa meitä, sillä niiden avulla ihminen kokee suojelevansa itseään pettymyksiltä ja valmistelevansa itsensä siihen pahimpaan vaihtoehtoon. Mutta ruokkiiko negatiiviset ajatukset ja pelot tosiaan sitä mahdollisuutta, että kaikki menee juuri väärille urille? Annammeko henkisesti näin luvan asioille ja kehollemmekin mennä pelkojen osoittamaan suuntaan? Mikäli näin todella on, avautuu meille mahdollisuus vaikuttaa elämämme kulkuun. Voimme itse valmistella kehoamme positiivisilla ajatuksilla ja näin työstää asioita haluamaamme suuntaan. Peloista luopuminen ei ole helppoa tai välttämätöntäkään, kunhan niille ei anna valtaa. Näin toimimalla vahvistamme kehon ja mielen yhteyttä, jolloin olemme vahvempia.

Kirjassa oli kattavasti osoitettu myös ajattelutapamme vaikutus terveyteemme. Esimerkkinä voisin omasta elämästäni nostaa viime syksynä leikatun kyljen  desmoidituumorin, joka siis luokituksiltaan kuului pehmyt-/sidekudoskasvaimiin. Kirjan mukaan nämä kasvaimet edustavat loukkausta vastakkaiselta sukupuolelta, josta ei ole päässyt yli. Tässä kohdin on pakko myöntää, että "kolahti". Olin jo vuosia elänyt katkerana ikävien tapahtumien takia soimaten itseäni. Mutta voisiko todella olla perää, että mieleni ohjasi tämän myötä kehoani sairaaksi? Kokiko kehoni ja mieleni, että tarvitsen herätyksen fyysisen oireen muodossa, jotta osaisin muuttaa suuntaa tämän asian kanssa? Ajatus asioiden yhteydestä herätti minut ja tahdoin tietoisesti pyrkiä pois katkeruudesta ja vihasta, joita olin pitänyt mukanani jo vuosia. Eivät ne toki päällimmäisiä ajatuksia olleet, mutta selkeästi se kaikki oli vahvasti minussa. Eihän tämä toki kaikkinensa selitä kasvaimen syntyä, sillä kehon alttius geenitasolla yms tekijät ovat tärkeässä roolissa kehon sairastumiseen. Minun kohdallani tämä herätys tuli silti tarpeeseen ja oikeaan aikaan, jotta sain mahdollisuuden mennä eteenpäin. Annoin kasvaimen viedä mennessään sen kaiken padotun katkeruuden ja vihan. Leikkauksen jälkeen koin olevani kuin uusi ihminen, olin vapaa.

Tätä samaa pohjaa olen yrittänyt soveltaa kipuihini. Tahdon löytää syyn, mistä se on viesti minulle. Minullahan ei kuvantamisista huolimatta ole löytynyt täysin sitä suoraa yhteyttä näkyvän vamman muodossa esim käden crps oireiden osalta. Miksi käteni on "syyttä" kipeä? Selitys löytyy virheasetuksena aivoistani. Se miksi se siellä on, on hyvä kysymys. Asiaa ajatustasolla pyörittäessä olisi hyvinkin järkeenkäyvää, että tämä kipu olisi merkki jostakin, mitä pitäisi tehdä toisin. Vielä en ole vastausta löytänyt, vaikka kehoani olen yrittänyt kuunnella. Tietenkään en ole varma löydänkö asiaan ikinä vastausta ja tietysti tämä epäilevä asenteenikin voi olla ratkaisun löytymisen esteenä. Olen kuitenkin valmis kuuntelemaan kehoani, jos ja kun sen aika on. Lääketiede ei tähän parannusta tiedä, joten tämän kortin kääntely ja tarkastelu jää itselleni. Ehkä vielä joku päivä vastaus avautuu minulle, jotta saan mahdollisuuden tehdä tarvittavan muutoksen.

Ihmismieli toki kaipaa selityksiä ja kun lääketiede ei niitä anna, niin sitä etsitään muualta. Oma minä on tietysti se otollisin kohde. Vaikka ajatustyössäni hieman harhapoluilla olisinkin, en usko tämänkään olevan turhaa. Opin itsestäni joka päivä lisää, jonka myötä saan mahdollisuuden muuttaa elämääni haluamaani suuntaan. Tämä kaikki ruokkii minussa olevaa positiivisuutta ja koen itseni eheämmäksi. Soimaan itseäni vähemmän ja annan kasvulle sen vaatiman ajan. Sitähän elämä on, ikuista kasvua ihmisenä.